Miten irti makeanhimosta?

Miksi makeaan ja eritoten sokeriin jää niin helposti koukkuun? Kuinka siitä pääsee eroon? Miksi sokerista vierottautuminen on niin vaikeaa? Onko makeanhimo hyvä asia? Hakusanalla makeanhimo, löytyy yli 100 000 osumaa googlesta. Yleinen ongelma siis.

 Olen koukussa muun muassa kofeiiniin ja sokeriin. Tiedostan sen hyvin ja olen pyrkinyt tietoisesti lopettamaan syömiseen liittyvät paheeni. Tai edes vähentämään, kun lopettaminen ei ole onnistunut. Surkealla menestyksellä.
 Tuskailen asian kanssa, kuten hyvin moni muukin suomalainen. Miksi muuten aiheesta olisi kirjoitettu niin monta artikkelia hyvin napakalla otsikoilla lehtiin? Tai miksi kirjakaupassa ja kirjaston hyllyillä on niin monia teoksia koskien makeanhimoa, sokerinhimoa tai sokerista luopumisesta ja sen vaikeudesta? Jos mukaan lasketaan muut syömiseen liittyvät koukuttavat aineet ja addiktiot, teoksia ja artikkeleita on lisää kymmeniä, ellei satoja. Lisäksi aiheesta on tehty useita tutkimuksia.
 Mutta pysytään tällä kertaa sokerissa ja sen koukuttavuudessa.


 Nopealla googletuksella löydän useita kymmeniä vinkkejä lopettamisen ja/tai vähentämiseen ja kaikki neuvot tuntuvat olevan hyvin yksinkertaisia.
 "Kiinnitä huomiosi muualle 15-20 minuutiksi.  Syö hedelmiä tai pähkinöitä makeanhimon yllättäessä. Lähde lenkille tai keksi muuta tekemistä kaukana herkuista."
 Helppoja vinkkejä, nopeita toteuttaa ja varmasti toimii ensimmäisen viikon ajan. Tai sitten ei. Olen kokeillut ja todennut, että kyseisillä vinkeillä sokerin käyttö saattaa hetkellisesti vähentyä ja jopa loppua, mutta viimeistään parin viikon jälkeen se iskee pahempana takaisin.
 Löysin myös muutaman maksullisen nettikurssin ja muita vastaavia valmennuksia sokerista eroon pääsemiseksi. Niin epätoivoinen en ole, en vielä. Jos joku on tällaista maksullista apua käyttänyt, kuulisin mieluusti, vaikka sähköpostin välityksellä, onko siitä ollut apua.

 Minusta on hyvä, että joissain teksteissä on pureuduttu siihen mikä makeanhimon aiheuttaa. Vaikeaahan se on korjata jotain, jos ei yhtään tiedä mikä on ongelman ydin. Mikä sen sitten aiheuttaa, vastaus on yksinkertainen: Huono ja epäsäännöllinen ruokailurytmi. Stressi ja juurtunut tapa syödä makeaa.
 Jotkut sanovat minkä ruuan tahansa aiheuttavan riipppuvuutta syötynä tyhjään vatsaan. Siitä minulla ei ole mielipidettä, mutta lupaan tutkia asiaa ja kirjoittaa myöhemmin aiheesta lisää, sen verran kiintoisa väittämä.
 Mikä sokerinhimossa on niin koukuttavaa? Ehkäpä se on vain aiemmin opittu tapa, jolla saa hyvän mielen stressaavissa tilanteissa tai herkuttelu on osa itsensä palkitsemista kovan viikon jälkeen. Miksi ihminen tekee itselleen jokaisesta viikosta yhtä taistelua, minkä lopuksi pitää palkita itsensä? Entäpä jos jokainen ottaisi vastuun omasta arjesta ja tekisi elämästään erilaista, juhlissa ja erikoistapahtumissa voisi sitten hyvän omantunnon kanssa syödä vaikka kaksin käsin sokeria.
 Pääasia on, että sokerin käyttäminen ei aiheuta yhtään negatiivisia mielikuvia, kysehän on kuitenkin vain sokerista. Hyvä uutinen on, että mikäli asia on elämää häiritsevä ja rajoittava, asialle voi tehdä jotain. Hyvinkin yksinkertaisesti itse asiassa.


 Tässä kohtaa kuvaan astuu mukaan ravitsemusalan ammattilaiset, puoliammattilaiset ja itseoppineet. Kukaan ei halua käydä sokerista vierottumista yksin.
 Parisuhteessa toinen osapuoli haluaa nakata karkeilla ja muilla herkuilla viatonta vesilintua, ja toinen taas mussuttaa ne seuraavana heikkona hetkenä. Sinkut ja muut yksineläjät sinnittelevät yksin ja huijaavat itseään ostaessaan "vierasvaraksi". Syödäkseen ne itse, kun sokerinhimo iskee. Lapsiperheissä vanhemmat piilottavat toisiltaan ja jälkikasvultaan herkut piiloon yläkaappiin pois silmistä, kunnes yöllä herätään syömään kaikkea mikä etäisesti muistuttaa sokeria. Jos edes maltetaan odottaa muiden nukahtamista, ainahan sen herkun voi syödä lukkojen takana vessassa tai auton ratissa työmatkalla.


 Koska onhan se sokeri nyt niin hyvää ja sen kaiken sen vaivan arvoista. Miksi muuten aikuinen järkevä ihminen näkisi kaiken sen vaivan mitä sokerin tai muiden syötävien paheiden salailu aiheuttaa?

 Siispä tästä kaikesta googletuksesta viisastuneena, jos haluat eroon sokerista tai muusta itselle koukuttavasta syömisestä, muuta ruokailutottumuksia. Ei ole nopeaa ja pientä ovelaa niksiä kuinka se sokerinhimo nyt vain loppuisi samantien kuin seinään. Ja jos sellainen olisi, niin uudenvuodenlupaukset menisivät suurimmalla osalla uusiksi ja terveysalan ammattilaiset olisivat tyytyväisiä suomalaisten laihtumisesta.
 Puhumattakaan vanhemmista, jotka tuskailevat lastensa herkkuhimon ja sokerihumalan kanssa synttärikutsujen jälkeen.
 Maksa siis ammattilaiselle, että saat juuri itselle sopivan ravinto-ohjelman.


 Ja varmista nyt kuitenkin ennen aloitusta, että ammattilainen on laillistettu ravitsemusterapeutti, niin hän osaa ottaa huomioon kaiken mahdollisen ja saat parasta vastinetta rahoillesi.
 Jos maksat jollekkin itseoppineelle ravintovalmentajalle yleispätevästä nettikurssista ruokavalmennuksen, tulos ei välttämättä toimi kohdallasi.


 Tai tietenkin halvimpana ja itse asiassa täysin ilmaisena vaihtoehtona voit itse perehtyä aiheeseen ja metodilla -yritä ja erehdy, tuloksia tulee. Erittäin hitaasti, mutta ainakin voit olla 100% varma tuloksista ja niiden soveltuvuudesta juuri sinulle.
 Tämän metodin voin henkilökohtaisesti taata toimivaksi menetelmäksi.